Ou nou, ei kai taas uusi fitnessblogi....? No ei! Ainakaan sanan varsinaisessa merkityksessä. 

Olen joskus muutama vuosi sitten pitänyt kasvottomana fitnessblogia, jossa päivitin muodonmuutosmatkaani (laihduin vuodessa 22kg) mutta kyllästyin sen ylläpitämiseen, koska välillä ei mennyt niin kauhean hyvin, enkä sitten kehdannut blogiinikaan mennä itkemään epic fail tilanteitani. No, nyt kehtaan! Sillä jos jotain olen tässä vuosien ikuisuusprojektissa oppinut, on nimenomaan se, että aina ei voi mennä hyvin. Ei varsinkaan tällaisella kolmen lapsen yksinhuoltajalla, joka opiskelee täyspäiväisesti ja yrittää siinä sivussa käydä myös osa-aikatöissä, salilla, hoitaa koiran ja kolme kissaa ja vieläpä antaa aikaa tärkeille ihmissuhteille. Vuorokaudessa on aivan liian vähän tunteja, joten priorisointi on joskus hyvinkin haasteellista. Mutta elämä on, ja eteenpäin on mentävä - valittamiseen kuluu vaan turhia minuutteja, ain't nobody got time for dat...! 

Olen niitä ns "normaaleja" ihmisiä, jotka ovat enemmän tai vähemmän koko ikänsä olleet jonkinlaisella dieetillä / treenirupeamalla. Kolme lasta = kolme raskautta, joten painojojoilukin on erittäin tuttua kauraa. Nuorin lapsoseni onkin jo onneksi 6v, joten nyt ei voi enää mitään kiloja laittaa lasten syyksi. Eikä tässä nyt mikään katastrofitilanne olekaan - uskaltaisin väittää, että olen paremmassa kunnossa fyysisesti kuin koskaan aiemmin - mutta eihän se tällaiselle täydellisyydentavoittelijalle tietenkään riitä. Peilikuva väittää, että läskiä saisi lähteä vielä 5-10kg, mutta jahka tässä. Kesä tulee, olenko valmis? No en ole. Mutta onhan tässä onneksi vielä neljä kuukautta ja rapiat, ennen kuin tarvitsee alkaa vähentää vaatetusta... Bikinikuntoon vol. 38765435...! 

Treenitaustasta sen verran, että olen käynyt salilla enemmän tai vähemmän säännöllisesti viimeiset neljä vuotta. Noihin vuosiin mahtuu lukuisia repsahtamisia, välilevyn pullistumaa, masennusta, joulusuklaiden liikakäyttöä, ym ym ym... Olen treenannut jos jonkinlaisilla saliohjelmilla - mutta aina ne ovat kuitenkin olleet asiansa osaavan ihmisen tekemiä. Juuri nyt treenailen Optimal Performancen ohjelmilla, jotka olen saanut joskus nettivalmennuksen yhteydessä ja kaivoin ne alkuvuodesta naftaliinista. Ne ohjelmat olen havainnut oikein hyviksi ja tehokkaiksi - saa itsensä kipeäksi takuuvarmasti, ja tuloksetkin tulee huomattua nopeasti.

Nyt on hiljalleen selvitty viimeisimmästä joulusta (pienellä viiveellä, kiitos joulusuklaa-alennusmyyntien), joten arki on sitä, että käyn neljä kertaa viikossa salilla, viitenä päivänä viikossa koulussa, ja suurimmaksi osaksi pyrin syömään kiltisti... Aina se ei onnistu kun on kiire ja stressi, ja tulee tehtyä vääriä valintoja on the go. Seli seli, senhän voisi toki myös ennakoida - ehkäpä yritän siis panostaakin siihen etukäteen valmistautumiseen. Olen huomannut myös sen, että pieninkin herkkupala on mulle kunnon "gateway drug" ja pian huomaan ahmivani muutakin ei-terveellistä, "kun päivän ruokapuoli on jo nyt muutenkin pilalla". Joten ehkäpä pyrin myös vähentämään niitä päiviä, kun sallin itselleni mitään "off the record". Mulle ei vaan mikään riistomentaliteetti sovi, enkä koskaan pystyisi noudattamaan mitään supertiukkaa bikini fitness dieettiä (kaikki kunnia lajin harrastajille kuitenkin, se on vaativaa hommaa eikä se todellakaan ole kaikkia varten). Tykkään hyvästä ruuasta, ja vaikka terveellinen ruokakin voi olla hyvää, on ne rasvaiset ravintolasafkat kuitenkin niiiin hyviä aina silloin tällöin. Onneksi köyhällä ei ole varaa syödä ulkona liian usein...! 

Ruuasta vielä pitää sanoa se, että en ole mikään hifistelijä enkä makrojen laskija. Käytän usein apuna Kiloklubin ruokapäiväkirjaa, että pysyn vähän kartalla mitä tulee suuhun laitettua - ja toki merkkaamisessa on myös se hyvä puoli, että jossain vaiheessa alkaa hirvittää kun huomaa, että kalorimäärät paukkuu... Eli sitä pysyy vähän paremmin ruodussa, kun on ns "mustaa valkoisella" kaikki se, mitä on tullut naamaansa tungettua. Kyllähän sitä nyt jokainen kuitenkin tietää, mikä on sitä terveellistä ravintoa ja mikä ei. Ja jokainen tietänee myös sen, että mitkään quick fix dieetit eivät poista ongelmia eikä kiloja, ainakaan pysyvästi. Olen itsekin joskus parikymppisenä kokeillut kaikki maailman kaalikeittodieetit ja muut villitykset enkä voi kuin facepalmata nuorta itseäni muistellessa. Trial and error I know all too well. Nykyään haasteena on saada ruokapöytään apetta, joka kelpaa kaikille lapsille (haastavampaa kuin uskoisi) ja on tarpeeksi terveellistä, että voin itsekin syödä sitä hyvällä omallatunnolla. No, aina se ei onnistu, ja usein sitten päädynkin tekemään lapsille eri ruokaa kuin itselleni. Everybody wins!

En lupaa päivittää tätä blogia X kertaa viikossa / kuukaudessa. Alkuun varmaan taas intoa ja juttua riittää, mutta tahti hiipunee tasaisen varmasti jossain vaiheessa, who knows :-)

Tämä varmaan riittää ekaksi postaukseksi - mulla on tapana takertua lillukanvarsiin ja jaaritella...

-Johanna-

(Blogin nimi on vähän itseironialla kuorrutettu - kyllähän sitä mielellään olisi sellainen super-shredded sixpackillä varustettu seksipommi, mutta henkilökohtaisesti tykkään enemmän juustokakusta, sori.)