Kyllä ruoka on ihana asia. Saan ihan mielettömiä kiksejä onnistuneista kokkausyritelmistä, uusien herkkujen löytämisestä ja makuaistilla revittelystä ylipäätään. Tyypillisenä naisena omat mieltymykset kaatuvat kovasti tuonne sokerin puolelle - suklaa, kakut, keksit, karkit, jne jne jne... Vuosia sitten tuli leivottua useamman kerran viikossa, mutta nykyään en ehdi enkä jaksa - enkä tietysti "saisikaan". Koska jos teen esim. pellillisen mokkapaloja, ei niitä voi tietenkään pakastaa tai "maistaa vain yhden". Ei ei, sen sijaan tapahtuu kunnon tsunami-shitstorm ja vedän koko pellillisen naamaani yhden päivän aikana. En osaa herkutella kohtuudella kuin pakon edessä ( eli jos olen ostanut kotiin vain yhden pienen suklaapatukan eikä kaapeista sitten löydy enää muuta), itsekuri on ollut aina niin heikoissa kantimissa, etten ole kovinkaan lahjakas rajoittamaan itse syömisiäni, kun on herkuista kyse. Kokonainen Fazerin sininen uppoaa alle puolessa tunnissa, jos on sellainen fiilis (= se aika kuusta).

On oikeastaan ihme, etten ole tämän plösömpi kuin mitä nyt olen.Tai no, kai sekin selittyy ihan simppelillä matemaattisella kaavalla, jolla lasketaan syödyn ravinnon ja kulutuksen erotus (if any). Nykyään olen aika hyvin saanut pidettyä päivät - herkutteluista huolimatta - järkevällä ja päämääriäni vastaavalla tasolla, eli usein tuo matemaattinen yhtälö saa miinusmerkkisen tuloksen. Aamu oli kaoottisen kiireinen, joten aamupala jäi valitettavasti olemattomaksi (tiedän tiedän, päivän tärkein ateria!) joten kaloripankista uskalsin tuhlata iltapäivällä laskiaispullaan - joka olikin aivan erinomaisen hyvä! 

Illalla sitten katsoin vierestä, kun lapset söivät kotiintoimituksella tilattua pizzaa (olin luvannut sen heille hyvästä käytöksestä), ja vaikka isosta perhepizzasta jäi pari isoa siivua ylimääräistä, en koskenut niihin sormellakaan. Sen sijaan väsäsin itselleni "köyhän miehen pizzan" eli tortizzan. Täysjyvätortillan päälle laitoin eilen paistettua kanafilettä, ananasta, paprikaa ja punasipulia. Pari hyppysellistä juustoraastetta - ja taatusti terveellisempi pizza oli itse asiassa oikein täyttävä ja herkullinen. 

Ongelmallisinta arjessa tuntuu tällä hetkellä olevan kouluruokailu. Kovinkaan usein ei koulun ruokalassa ole tarpeeksi laadukasta ateriavaihtoehtoa tarjolla (tai jos on, ne ovat kalliimpia "annosruokia"), joten järkevää olisi toki pakata oma lounas mukaan. Satunnaisesti olenkin sitten väsännyt kotona esimerkiksi kanasalaatin mukaan - sopivan kokoisen annoksen saa pakattua uusiokäyttöhengessä esimerkiksi Aino jäätelörasioihin (joita kaapista sattuu löytymään, kröhöm, melkoinen pino...) ja pieni kylmälaukku takaa sen, että ruoka pysyy viileänä. Hankalaksi menee usein silloin, jos koulupäivän ympärille liittyy salitreenit ja pitää pakata myös palkkari ja muut oheisvermeet mukaan. Mutta järjestelykysymyksiähän nämä kaikki ovat.

Huomenna olisi jalkapäivä salilla - saa nähdä millaista settiä tulee, sillä etureidet ovat edelleen aivan tukossa perjantaisesta jalkatreenistä. Sitä ennen oli useamman viikon sairastelutauko, joten ilmankos lihakset ilmoittelevat ärtymystään toden teolla. Tästähän se taas helpottuu, kun jaksaa tahkota säännöllisesti eikä tule liian pitkiä taukoja. Nyt on ainakin vuosisadan flunssa saatu selätettyä, joten uskallan toivoa, ettei ihan heti tule mikään kuolemantauti sabotoimaan treeniputkea. Itsehän voin sen toki sabotoida monella tavalla, mutta viruksia tai bakteereja on silloin turha syyttää. Se on melkoisen vaarallinen tauti tuo lorvikatarri...